Käytettyjen autojen kuluttajansuoja tulisi uudistaa selkeämmäksi, koska nykyinen malli aiheuttaa kuluttajille ja yhteiskunnalle enemmän kustannuksia kuin hyötyjä.
Suomen käytettyjen autojen kuluttajansuoja on kansainvälisesti poikkeuksellinen. Myyjän virhevastuun kestoa ei ole rajattu selkeästi, vaan se määräytyy tapauskohtaisesti auton iän, ajomäärän, hinnan ja ostajan perusteltujen odotusten perusteella. Malli on periaatteessa kuluttajan eduksi, mutta käytännössä sen tulkinnanvaraisuus nostaa hintoja, lisää riitoja ja kuormittaa sekä kuluttajia että viranomaisia koko markkinassa, jossa myydään vuosittain yli 640 000 käytettyä henkilöautoa.
Keskeinen suosituksemme on rajata käytettyjen autojen virhevastuu lainsäädännössä selkeästi yhteen vuoteen nykyisen ajallisesti rajaamattoman elinkaarivastuun sijaan. Ratkaisu on jo käytössä esimerkiksi Saksassa ja toteutettavissa EU:n tavarankauppadirektiivin puitteissa. Tavoitteena on tehdä kuluttajansuojasta ennakoitavampi, ymmärrettävämpi ja kustannuksiltaan läpinäkyvämpi.
Vahvistetaan kuluttajien ostovoimaa. Analyysimme perusteella tiukempi ja tulkinnanvarainen kuluttajansuoja nostaa käytettyjen autojen hintoja arviolta 2–4 prosenttia suhteessa Saksan tasoon. Yksittäisen auton kohdalla tämä tarkoittaa noin 400–800 euroa ja koko markkinassa staattisesti arvioituna noin 120–240 miljoonaa euroa vuodessa. Käytetty auto on monelle kotitaloudelle yksi suurimmista yksittäisistä hankinnoista, joten vaikutus kohdistuu suoraan tavallisen kuluttajan ostovoimaan.
Nykyinen suoja ei ole kuluttajalle selkeä. Kuluttajakyselymme (n=2 081) mukaan 53 prosenttia vastaajista arvioi tuntevansa autokauppaan liittyvän kuluttajansuojan huonosti, ja 45 prosenttia pitää järjestelmää epäselvänä. Merkillepantavaa on, että kuluttajat eivät lähtökohtaisesti puolusta nykyistä pitkää vastuuta, sillä 51 prosenttia suhtautuisi myönteisesti selkeästi rajattuun 1–2 vuoden virhevastuuseen, jos virheen korjaus olisi sen sisällä maksutonta ja järjestely laskisi auton hintaa.
Käytettyjen autojen kauppaan liittyy Suomessa poikkeuksellisen paljon riitoja. Reklamaatioita tehdään vuosittain kymmeniä tuhansia, ja kuluttajariitalautakuntaan etenee noin 1 500 autoalan tapausta vuodessa. Autoja koskevien asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli kesällä 2026 jo 19 kuukautta.
Suuntaa antavan laskelmamme mukaan riitojen määrän puolittuessa selkeämmän sääntelyn myötä, yhteiskunnalle, kuluttajille ja yrityksille syntyvä yhteenlaskettu säästöpotentiaali olisi vähintään noin 7–8 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä kuluttajien oman ajankäytön säästö on noin 1,7 miljoonaa euroa ja julkisen sektorin, eli kuluttajariitalautakunnan ja kuluttajaneuvonnan, säästö noin miljoona euroa sekä noin viisi vapautuvaa henkilötyövuotta.
Osa näistä luvuista on suuruusluokka-arvioita, jotka olemme laskeneet läpinäkyvästi ja pikemminkin varovaisin kuin ylimitoitetuin oletuksin. Riitely ei siis ole osapuolten yksityisasia, vaan se sitoo merkittävästi myös verovaroin rahoitettuja resursseja.
Saksassa myyjän virhevastuu voidaan käytetyn auton kaupassa rajata sopimuksella yhteen vuotee ja ero näkyy suoraan riitojen määrässä. Saksassa virallisiin riidanratkaisumenettelyihin päätyy enintään noin 0,05 prosenttia autoliikkeiden käytettyjen autojen kaupoista, kun Suomessa arviolta noin 10 prosenttia kaupoista johtaa reklamaatioon. Ero on niin suuri, että se osoittaa selkeän aikarajan vähentävän tulkintaepävarmuutta ja riitoja olennaisesti ilman, että kuluttajansuojan perusperiaatteista luovutaan.
Kuluttajariitalautakunnan vuoden 2026 täysistuntoratkaisut täsmensivät myyjän velvollisuutta oikaista virhe kuluttajalle maksutta. Kyse ei ole lainmuutoksesta vaan lautakunnan tulkintalinjan muutoksesta, joka vahvistaa kuluttajan asemaa yksittäisessä virhetilanteessa, mutta kasvattaa samalla myynnin jälkeisiä kustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta. Näiden kustannusten arvioidaan siirtyvän kuluttajahintoihin ja kaventavan erityisesti edullisempien ja vanhempien autojen valikoimaa, mikä osuu pienituloisiin ja ensiauton ostajiin. Tilanne korostaa tarvetta määritellä vastuun rajat selkeästi lainsäädännössä sen sijaan, että ne muotoutuvat jälkikäteisen ratkaisukäytännön kautta.
Siirtymä ajallisesti selkeästi rajattuun virhevastuuseen muuttaisi kuluttajansuojan luonnetta, jossa yksittäisen virhetilanteen suoja kaventuisi osassa tapauksia vastuuajan lyhentyessä, mutta tätä vastapainottaisivat alemmat hinnat, selkeämmät pelisäännöt, nopeampi riidanratkaisu ja monipuolisempi valikoima. Harvempi kuluttaja hyötyy pitkästä vastuuajasta, mutta kaikki käytetyn auton ostajat hyötyisivät alemmista hinnoista ja paremmasta ennakoitavuudesta. Uudistuksella olisi laaja tuki myös autoalan sisällä, mikä kuvastaa sitä, että selkeämpi vastuumalli palvelisi kuluttajaa, autoalaa ja yhteiskuntaa yhtä aikaa. Autoalan johdosta 94 prosenttia suhtautuu Saksan malliin myönteisesti, sillä sama uudistus, joka alentaa kuluttajahintoja ja vähentää yhteiskunnan riidanratkaisukuormaa, keventää myös autoliikkeiden riski- ja käsittelykustannuksia.
Suosituksemme on, että käytettyjen autojen virhevastuu rajataan lainsäädännössä selkeästi yhteen vuoteen ja että kuluttajansuojalakiin lisätään nykyistä täsmällisemmät säännökset vastuun laajuudesta. Käytettävissä oleva näyttö viittaa siihen, että tällainen malli parantaisi markkinoiden toimivuutta, alentaisi kuluttajahintoja ja vähentäisi tarpeetonta riitelyä ilman, että kuluttajansuojan keskeisistä periaatteista luovutaan.